Polkupyörä on Geneven katujen kuningatar. No, ainakin pieni sellainen. Paikallinen lehdistö käyttää edelleen fillarista sen historiallista lempinimeä ”la petite reine” – pikku kuningatar. Alunperin termin lanseerasi ranskalainen lehdistö jo 1800-luvun lopulla Hollannin kuningattaren Wilhelmine d’Orange-Nassaun pyöräilyinnostukseen viitaten.

Mukavan positiiviselta tuo termi pyöräilijästä tuntuu aina lehteä lukiessa, ja pääasiassa positiivisessa hengessä ja aika aktiivisesti pyöräilyasioita mediassa käsitelläänkin. Perinteisiä napinoita jalkakäytävällä ajamisesta, punaisia päin ajamisesta, liian kovaa ajamisesta jne. saa lukea lähinnä yleisönosastokirjoituksista.

Myönnettäköön, että me fillaristit kyllä annamme moiseen napinaan jonkun verran aihettakin. Välillä tuntuu, että kaupungin kaduilla on meneillään jatkuva kisa kaksi- ja nelipyöräisten kesken siitä, kuka löytää nopeimman reitin liikenteen seasta. Eniten itseäni hirvittää pyöräilijöiden melko yleinen käytäntö ajaa punaisia päin vilkkaissakin risteyksissä, jos vain sopiva rakonen löytyy.

Liikennevaloissa fillarit ja mopedit tunkeutuvat käytännössä aina eturivin paikoille punaisten vaihtumista odottelemaan. Fillareille on monissa isoissa risteyksessä merkitty oma alue lähimpänä liikennevaloja autojonon edessä, jotta autoilijat varmasti näkevät pyöräilijät ja nämä pääsevät tarvittaessa turvallisemmin kääntymään risteyksissä, eivätkä jää katveeseen. Erinomainen käytäntö, mutta hyvin usein skootteristit miehittävät tämän fillareille varatun alueen valojen vaihtumista odottaessaan. Siinä kaksitahtimoottorien katkussa on tavallaan ymmärrettävää, jos fillaristi yrittää päästä skootteriparvesta eroon ja ottaa startissaan vähän ennakkoa punaisten yhä palaessa.

Polkupyöräilijän matkanteko on tehty kiitettävän helpoksi sekä Geneven keskustassa että kaupunkia ympäröivällä maaseudulla. Kevyen liikenteen väyliä on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Helsingissä. Pyöräilijät ja jalankulkijat on täällä haluttu fiksusti erottaa toisistaan ja fillareille on hyvin monella kadulla ja tiellä erotettu näkyvästi keltaisella maalilla omat kaistat. Lähes kaikilla yksisuuntaisilla kaduilla on polkupyörille sallittu kaksisuuntainen liikenne – jälleen keltaisella maalilla merkattuna – vaikka kapeimmilla kaduilla tuo vastavirtaan sukkuloiminen on välillä aika hankalaa. Pyöräilijöille on asennettu jopa omia pieniä liikennevaloja moniin risteyksiin.

Bussikaistalla joko saa ajaa fillarilla, tai sitten ei. Sallitut pätkät on merkattu keltaisella polkupyörän kuvalla, mutta mitään logiikkaa tässä käytännössä on vaikea löytää. Sallituilla osuuksilla bussit köröttelevät kiltisti pyöräilijöiden vauhdissa, jos ohitustilaa ei ole. Jos taas erehtyy pyöräilemään merkkaamatonta bussikaistaa, bussien torvet soivat välittömästi. Henkilöautojenkin torvet soivat joskus, jos autojen seassa innostuu liikaa sooloilemaan. Pääsääntöisesti autoilijat kuitenkin kunnioittavat pyöräilijöitä ja malttavat odottaa kunnon ohituspaikkaa, jotta voivat antaa riittävästi tilaa fillaristille.

Sähkömoottorilla varustetut polkupyörät – e-mopot – ovat yleistyneet Genevessä valtavasti viime vuosina. Itse oletin aikanaan, että ne olisivat suunnattuja lähinnä ikääntyneen väestön tarpeisiin, mutta ainakin Genevessä niillä huristelevat ihan kaiken ikäiset. Sähköpyörät ovat kasvattaneet rutkasti pyöräilijöiden keskinopeuksia, ja tämä on varmasti osaltaan vaikuttanut kevyen liikenteen suunnitteluun. Genevessä pyöräilyväylillä ja -kaistoilla voi pääasiassa ajaa ihan reipasta pyöräilyvauhtia.

Sveitsissä sähköpyörän ostaja voi valita, haluaako hän ajaa hissukseen – jolloin moottori avustaa polkijaa vain 25 km/h nopeuteen asti – vai ostaako vauhdikkaamman mallin, jossa moottori antaa vauhtia 45 km/h asti. Äskettäin näin paikallisen pyörävalmistajan mainoksen, missä lupasivat menopelinsä kiihtyvän 0–45 km/h alle seitsemässä sekunnissa. Vielä kun nuo sporttimallien ostajat ymmärtäisivät vähän paremmin, mitä oikea tilannenopeus kaupunkiliikenteessä tarkoittaa…

Geneven ydinkeskustassa polkupyörä on selkeästi nopein ja kätevin ajoneuvo, mutta varsinainen pyöräilijän paratiisi avautuu maalaismaisemissa välittömästi keskustan ulkopuolella. Alue on täynnä peltojen ja viiniviljelmien keskellä risteileviä päällystettyjä pikkuteitä, joilla on ruuhka-aikojen ulkopuolella miellyttävän vähän liikennettä, eikä maisemissakaan ole valittamista. Taajama-alueen ulkopuolellakin monilla teillä on oikeaan reunaan maalattu pyöräilijöille oma kapoinen kaistansa.

Jos haluaa hieman kärsimystä pyöräilynautinnon sekaan, voi hakeutua mäkisempään maastoon. Esimerkiksi aivan kaupungin vieressä kohoaville Salevelle ja Juralle löytyy useita hyviä reittivaihtoehtoja, noin tuhannen nousumetrin verran. Ja kun oma kantoni ei enää riitä, voi hyödyntää Sveitsin käsittämättömän kattavaa ja hyvin viitoitettua valtakunnallista pyöräilyreittien verkostoa. Erinomaisesta nettipalvelusta map.veloland.ch löytyy ihan kaikki tarvittavat tiedot näistä reiteistä.

Luonnollisesti geneveläiset ovat myös saaneet äänestää pyöräilystä. Toukokuussa 2011 aloite pehmeämmän liikkumisen eli kevyen liikenteen puolesta meni läpi Geneven kantonin kansanäänestyksessä niukalla 50,3 prosentin kannatuksella. Aloitteessa vaadittiin mm. keskeytymättömien, suorien ja turvallisten pyöräilyväylien verkostoa kaikille ykkös- ja kakkosluokan teille, turvallisia pysäköintipaikkoja polkupyörille tärkeimpien joukkoliikennepysäkkien ja aktiviteettien viereen ja riittävästi turvallisia tienylityspaikkoja jalankulkijoille.

Pari vuotta aloitteen hyväksymisen jälkeen päärautatieaseman viereen avattiin komea 338-paikkainen polkupyörien parkkitalo, joka toimii liityntäparkkina junalla kauempaa kaupunkiin töihin tuleville tai junamatkalle lähteville geneveläisille. Parkkitalon hinnat vaihtelevat 2 frangin päivämaksusta 150 frangin vuosikorttiin. Toki lähes kaikista junistakin löytyy fillareille omat paikat, jos haluaa roudata ajoneuvonsa mukanaan.

Kansan hyväksymässä aloitteessa vaadittiin toimenpiteitä kevyen liikenteen olosuhteiden kohentamiseksi kahdeksan vuoden aikana, eli keväällä 2019 sitten katsotaan, onko vaatimuslistaa toteutettu riittävän tarmokkaasti. Ainakin pyöräilijöiden etuja aktiivisesti ajava Pro velo -yhdistys on sitä mieltä, että tekemistä riittää vielä paljon, jotta aloitteen tavoitteisiin päästäisiin. Ilmeisesti jonkinlainen loppukiri toimenpiteiden suhteen on odotettavissa. Pikku kuningattarelle on siis luvassa nykyistäkin parempia aikoja Geneven liikenteessä.

Mika Jouhki

Kuvagalleria – Näin meitä opastetaan: