Joulukuun yöt ovat Genevessä pitkiä ja pimeitä. Reilut 400 vuotta sitten Savoijin herttua Charles Emmanuel I päätti, että 12.12.1602 on hyvä yö hyökätä Geneveen ja valloittaa kaupunki savoijilaisille. Tarkoitus oli käännyttää protestanttinen Geneve katoliseksi ja tehdä siitä Savoijin uusi pääkaupunki.
Herttuan suunnitelma oli perinteisen yksinkertainen. Savoijilaiset joukot siirtyisivät pimeyden turvin kaupungin muurin juurelle, etujoukot ylittäisivät muurit tikapuita pitkin ja avaisivat kaupungin portit, jonka jälkeen kahdentuhannen sotilaan pääjoukko yllättäisi uinuvan kaupungin keskellä yötä.
Aluksi valloitusyritys sujuu suunnitelmien mukaisesti. Ensimmäiset sotilaat pääsevät muurien yli geneveläisten yhä nukkuessa, ja herttua ehtii jo hätäisesti lähettää viestinviejiänsä matkaan ilmoittamaan Geneven valtaamisesta. Muurien sisäpuolelle päässeet savoijilaissotilaat etenevät kuitenkin sen verran meluisasti, että geneveläisvartijat huomaavat heidät, ja pian kirkonkelloilla annetaan hälytys kaupunkilaisille. Koko Geneve herää nopeasti taistelemaan valloittajiaan vastaan.
Legendan mukaan yksi ratkaiseva tekijä öisen taistelun lopputulokseen oli Royaumen perheen äidin vihanneskeitto, jonka hän oli jättänyt yöksi tulelle hautumaan. Herättyään taistelun tuoksinaan rouva Royaume päätti osallistua valloittajien kukistamiseen omalla tavallaan: hän kippaa soppaa täynnä olleen rautapadan keittiön ikkunastaan kadulle. Pata osuu yhtä savoijilaissotilasta päähän, ja sotilas kuolee soppapadan alle.
Hieman värikkäämmän legendan mukaan rouva Royaume olisi kaatanut vihannessoppansa muurin yli kipuamassa olleiden sotilaiden niskaan. Niin tai näin, soppapata ja monet muut ihmisten ikkunoistaan heittämät tavarat – yhdistettynä kaupungin kaduilla käytyyn kiivaaseen taisteluun – lannistavat lopulta vihollisjoukot, jotka pakenevat tikkaitaan pitkin takaisin muurien ulkopuolelle.
Taistelussa kuolee 18 geneveläistä ja 54 savoijilaista. Lisäksi geneveläiset ottavat 13 vihollisen sotilasta vangiksi, hirttääkseen heidät heti seuraavana päivänä. Kaikkien savoijilaisuhrien päät laitetaan näytille seipäiden päihin kaupungin suojamuurille, antamaan ajattelemisen aihetta mahdollista uutta hyökkäystä suunnitteleville. Herttua Charles Emmanuel I ei enää sellaiseen ryhdy, vaan päätyy lopulta tekemään rauhansopimuksen Geneven kanssa seuraavana kesänä.
Muisto vuoden 1602 taistelusta ja rouva Royaumen uroteosta elää vahvasti Genevessä tänäkin päivänä. Joka joulukuun toisena viikonloppuna Geneven vanha kaupunki muuttuu nimensä mukaiseksi ja palaa Escalade-juhlassa 400 vuotta ajassa taaksepäin.
Viikonlopun aikana sadat geneveläisen Compagnie de 1602 -yhdistyksen jäsenet valtaavat historiallisen Geneven asianmukaisiin asuihin ja varusteisiin sonnustautuneina. Tarjolla on runsaasti ohjelmaa ja nähtävää: taistelunäytöksiä, musiikkiesityksiä, esitelmiä ja näyttelyitä. Vanhankaupungin läpäisevä kapea salakäytävä, Passage de Monetier, avataan yleisölle vain kerran vuodessa Escalade-viikonlopun ajaksi. Savoijilaisten hyökkäyksessä kuolleita geneveläisiä kunnioitetaan omassa seremoniassaan.
Geneveläiseen tapaan tarjolla on runsaasti syötävää ja juotavaa. Rouva Royaumen muistoa kunnioittaen viikonlopun suosikkiruoka on tietenkin vihannessoppa, mutta kaikkea muutakin ajan henkeen sopivaa syötävää on tarjolla. Juomapuolella paras vaihtoehto on joulun ajan kuuma viini, vin chaud, jota myydään juomakojuissa, ravintoloiden terasseilla ja kaduilla kiertävistä viinikärryistä.
Suklaapuotien ikkunoissa komeilee erikokoisia suklaasta tehtyjä patoja, joiden täytteenä olevat marsipaanivihannekset muistuttavat vihannessopan historiallisesta merkityksestä Genevelle.
Escalade-viikonloppu on 1602-yhdistyksen todellinen voimannäyte. Yhdeksänkymmentä vuotta sitten perustetulla yhdistyksellä on yli 2000 jäsentä, ja sen olemassaolon tarkoitus on pitää yllä geneveläisten perinnetietoutta. Vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys valmistaa kaikki Escalade-viikonlopun historialliset asut ja rekvisiitan.
Tapahtuma huipentuu noin 800 hengen kolmisen tuntia kestävään kulkueeseen läpi vanhan kaupungin katujen. Kulkue on tarkka ja edustava läpileikkaus Geneven ja sen lähiympäristön asukkaisiin 1600-luvulla.
Kyseessä ei ole mikään riemukas karnevaalikulkue, vaan tunnelma kulkureitin varrella on hyvin harras ja keskittynyt. Visuaalisesta puolesta huolehtivat ainoastaan osallistujien autenttiset asut ja varusteet sekä soihtujen valaistus. Kulkue päättyy Saint Pierren kirkon aukiolle, missä valtava kokko valaisee kansalle kuulutettavan julistuksen vihollisen kukistamisesta sekä yhdessä lauletun Geneven hymnin.
Rouva Royaume on tietysti myös mukana kulkueessa. Tällä kertaa hänen soppapadastaan löytyy kuitenkin vain karkkeja yleisölle jaettavaksi.
Mika Jouhki
Kuvagalleria Escalade-viikonlopusta:
Viimeisimmät kommentit